Hei kaikille,
ja hyvää uutta vuotta! Oma blogini on ollut hieman tuuliajolla. No, tähän on syynä työkiireet, mikä tietysti yrittäjän kannalta on hyvä asia. Mutta alkuperäinen syy blogin pitoon oli yhteydenpito Metsähämeksen sivuilla kävijöihin. Yritän nyt panna kuntoon tämän asian!
Talvi tuli sittenkin. Pakkasia, ilman lunta, olisi saanut pidellä hieman pitempään, jotta talven tulosta olisi ollut suurempi hyöty. Nyt pehmeät suot, pellot yms. ovat oikeasti hankalia korjata, eikä niihin taida olla asiaa...
Itse aloitin polttopuusavotan appeni pellolla joulun jälkeen. Työn raskaudesta huolimatta harvenusta oli loistava tehdä; olosuhteet olivat todella hyvät. Tosin nyt ne olosuhteet muuttuivat kertaheitolla. Puut ovat lumesta ja jäästä niin taivuksissa, että ihan hirvittää. Lumituhoja on varmasti tulossa. Ja sääennuste ennustaa vain kovia pakkasia...mikä on aivan normaalia tammikuuksi.
No, joo hyvä se on välillä vetää lonkkaa uuninpankolla. Tietysti aikaahan voi käyttää hyödyksi vaikka opiskelemalla metsäasioita. Uudet metsänhoitosuositukset lanseerattiin viime syksyllä ja niissä tulikin pientä uutta ajattelun aihetta. Uusia suosituksia saa tilattua Metsälehden sivuilta. Ja eikun lukemaan....
Pakkasterveisin,
Merja
lauantai 24. marraskuuta 2007
Sääli on sairautta, mutta...
Heipä vaan!
Helteet menivät ja sateet tulivat. No, eipä täällä Savonlinnassa paljon ole vettä tullut, korkeintaan nimeksi. Hieman aprikoittaa, laittaako kasvimaalle itsekasvatetut kurpitsan taimet vai eikö, sillä kasvimaalla on melko pölykuivaa multaa.
Kevät on edennyt alkukesäksi; koivut ovat heleän vihreitä, tuomet ja kirsikat kukkivat. Heinät kasvavat ja paljaat maat muuttuvat yhä vehreämmäsi. Linnut kukertelevat, kantavat risuja ja sammalta pesänperustuksiin. Tämä on hienoa aikaa...
Samalla kuin luonto herää aloittaakseen uuden kasvun, me viisaat ihmiset tarraudumme samanaikaisesti vesureihin, raivaussahoihin ja moottorisahoihin, metsäkoneet ahmivat kitoihinsa lukemattomat määrät puita ja muokkauskoneet repivät tannerta. Voi sitä kirkunaa, minkä hätääntynyt lintuemo nokastaan päästää. On se minusta hävitöntä!
Ennen aikaan metsät saivat olla rauhassa suuremmilta häiriöiltä; kunnioitettin metsän eläviä pesimärauhalla. Nyt siis tilanne on aivan toinen. Metsäteollisuutemme ja urakoitsijamme tarvitsevat katkeamattoman puuvirran tehtaisiinsa. Katin kontit ja pah!
Totta on tietenkin, että urakoitsijat ovat tiukoilla, ja koneiden tulee käydä. Mutta olisiko mahdotonta järjestellä esim. lomia ja huoltoja pesimäajaksi? Ehkäpä.
Joka tapauksessa, metsässä on mukava liikkua ja näkyväisyyttä on vielä. Meinaan vaan, jos jäi kevätlenkki tekemättä...Katsellaan ja kuulostellaan,
suvivirttä viikonvaihteessa veisaten, terv. Merja
Helteet menivät ja sateet tulivat. No, eipä täällä Savonlinnassa paljon ole vettä tullut, korkeintaan nimeksi. Hieman aprikoittaa, laittaako kasvimaalle itsekasvatetut kurpitsan taimet vai eikö, sillä kasvimaalla on melko pölykuivaa multaa.
Kevät on edennyt alkukesäksi; koivut ovat heleän vihreitä, tuomet ja kirsikat kukkivat. Heinät kasvavat ja paljaat maat muuttuvat yhä vehreämmäsi. Linnut kukertelevat, kantavat risuja ja sammalta pesänperustuksiin. Tämä on hienoa aikaa...
Samalla kuin luonto herää aloittaakseen uuden kasvun, me viisaat ihmiset tarraudumme samanaikaisesti vesureihin, raivaussahoihin ja moottorisahoihin, metsäkoneet ahmivat kitoihinsa lukemattomat määrät puita ja muokkauskoneet repivät tannerta. Voi sitä kirkunaa, minkä hätääntynyt lintuemo nokastaan päästää. On se minusta hävitöntä!
Ennen aikaan metsät saivat olla rauhassa suuremmilta häiriöiltä; kunnioitettin metsän eläviä pesimärauhalla. Nyt siis tilanne on aivan toinen. Metsäteollisuutemme ja urakoitsijamme tarvitsevat katkeamattoman puuvirran tehtaisiinsa. Katin kontit ja pah!
Totta on tietenkin, että urakoitsijat ovat tiukoilla, ja koneiden tulee käydä. Mutta olisiko mahdotonta järjestellä esim. lomia ja huoltoja pesimäajaksi? Ehkäpä.
Joka tapauksessa, metsässä on mukava liikkua ja näkyväisyyttä on vielä. Meinaan vaan, jos jäi kevätlenkki tekemättä...Katsellaan ja kuulostellaan,
suvivirttä viikonvaihteessa veisaten, terv. Merja
Metsä kutsuu...
Heips,
ja hyvää kevään jatkoa. Niin ihana aurinko on lämmittänyt meitä jo reilun viikon verran. Myöhäinen kevään tulo on edistynyt harppauksin, eikä lunta juurikaan näy enää missään. Etelärinteet puskevat lämpöä; talvesta ei ole kuin muisto jäljellä.
Luonto heräilee hiljalleen. Viime kesän kuloutunut heinä on läjäpäin maata vasten peittäen alleen kaikenlaista, tärkeää ja vähemmän tärkeää. Nyt onkin hyvä aika katsoa mitä heinän alta löytyy, koska kaikki on kuin tarjottimella nähtävissä. Olen kävellyt suurin piirtein tonttialueemme ( reilut 2 ha) läpi, ja huomannut yhtä sun toista. Roskia, pulloja, rikkinäisiä työvälineitä ym. paljastuu lumen alta. Hirveen näköistä! Pihalla ja metsässä jänikset ja myyrät (pelto-, metsä- ja maamyyrät) ovat tehneet selvää jälkeä.
Piha on kuin kynnöksen jäljiltä, vaikka viime syksynä siinä kasvoi tasainen nurmikko. Nuo ihanat 4 -vuotiaat hevoskastanjat ovat kelvanneet myyrien suuhun. Virpiangervot, juhannusruusut ja mansikat, heipä hei! Myös metsässä on nähtävissä myyrien paraatipolut ja syönnösjäljet. Voin vain kuvitella viljelyalaa, miltä se voi näyttääkin...Voi, voi ja hopi hopi katsomaan.
Samalla kun menee metsään tarkastamaan viime kevään viljelytyön, kannattaa metsässä viivähtää vähän pitempääkin. Vaikka puunmyynti onkin nyt hieman "jäissä", suunnitelmia voi tehdä hyvinkin. Töitä metsässä on melkein aina; nekin voi rekisteröidä muistiin. Metsä on tähän aikaan vuodesta "selvimmillään", ja siellä on mukava liikkua yksin tai yhdessä. Kun on käynyt selvittämässä metsikön tilan, mieli on yleensä huojentunut (huolimatta metsän tihulaisista). Luonnon herääminen uuteen kasvuun lämmittää ja se antaa aina toivoa tulevasta.
Ryhti paranee ja jalka nousee. Hiphoo, metsään vie...
Valpuriterveisin, Merja
ja hyvää kevään jatkoa. Niin ihana aurinko on lämmittänyt meitä jo reilun viikon verran. Myöhäinen kevään tulo on edistynyt harppauksin, eikä lunta juurikaan näy enää missään. Etelärinteet puskevat lämpöä; talvesta ei ole kuin muisto jäljellä.
Luonto heräilee hiljalleen. Viime kesän kuloutunut heinä on läjäpäin maata vasten peittäen alleen kaikenlaista, tärkeää ja vähemmän tärkeää. Nyt onkin hyvä aika katsoa mitä heinän alta löytyy, koska kaikki on kuin tarjottimella nähtävissä. Olen kävellyt suurin piirtein tonttialueemme ( reilut 2 ha) läpi, ja huomannut yhtä sun toista. Roskia, pulloja, rikkinäisiä työvälineitä ym. paljastuu lumen alta. Hirveen näköistä! Pihalla ja metsässä jänikset ja myyrät (pelto-, metsä- ja maamyyrät) ovat tehneet selvää jälkeä.
Piha on kuin kynnöksen jäljiltä, vaikka viime syksynä siinä kasvoi tasainen nurmikko. Nuo ihanat 4 -vuotiaat hevoskastanjat ovat kelvanneet myyrien suuhun. Virpiangervot, juhannusruusut ja mansikat, heipä hei! Myös metsässä on nähtävissä myyrien paraatipolut ja syönnösjäljet. Voin vain kuvitella viljelyalaa, miltä se voi näyttääkin...Voi, voi ja hopi hopi katsomaan.
Samalla kun menee metsään tarkastamaan viime kevään viljelytyön, kannattaa metsässä viivähtää vähän pitempääkin. Vaikka puunmyynti onkin nyt hieman "jäissä", suunnitelmia voi tehdä hyvinkin. Töitä metsässä on melkein aina; nekin voi rekisteröidä muistiin. Metsä on tähän aikaan vuodesta "selvimmillään", ja siellä on mukava liikkua yksin tai yhdessä. Kun on käynyt selvittämässä metsikön tilan, mieli on yleensä huojentunut (huolimatta metsän tihulaisista). Luonnon herääminen uuteen kasvuun lämmittää ja se antaa aina toivoa tulevasta.
Ryhti paranee ja jalka nousee. Hiphoo, metsään vie...
Valpuriterveisin, Merja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)