Heipä vaan!
Helteet menivät ja sateet tulivat. No, eipä täällä Savonlinnassa paljon ole vettä tullut, korkeintaan nimeksi. Hieman aprikoittaa, laittaako kasvimaalle itsekasvatetut kurpitsan taimet vai eikö, sillä kasvimaalla on melko pölykuivaa multaa.
Kevät on edennyt alkukesäksi; koivut ovat heleän vihreitä, tuomet ja kirsikat kukkivat. Heinät kasvavat ja paljaat maat muuttuvat yhä vehreämmäsi. Linnut kukertelevat, kantavat risuja ja sammalta pesänperustuksiin. Tämä on hienoa aikaa...
Samalla kuin luonto herää aloittaakseen uuden kasvun, me viisaat ihmiset tarraudumme samanaikaisesti vesureihin, raivaussahoihin ja moottorisahoihin, metsäkoneet ahmivat kitoihinsa lukemattomat määrät puita ja muokkauskoneet repivät tannerta. Voi sitä kirkunaa, minkä hätääntynyt lintuemo nokastaan päästää. On se minusta hävitöntä!
Ennen aikaan metsät saivat olla rauhassa suuremmilta häiriöiltä; kunnioitettin metsän eläviä pesimärauhalla. Nyt siis tilanne on aivan toinen. Metsäteollisuutemme ja urakoitsijamme tarvitsevat katkeamattoman puuvirran tehtaisiinsa. Katin kontit ja pah!
Totta on tietenkin, että urakoitsijat ovat tiukoilla, ja koneiden tulee käydä. Mutta olisiko mahdotonta järjestellä esim. lomia ja huoltoja pesimäajaksi? Ehkäpä.
Joka tapauksessa, metsässä on mukava liikkua ja näkyväisyyttä on vielä. Meinaan vaan, jos jäi kevätlenkki tekemättä...Katsellaan ja kuulostellaan,
suvivirttä viikonvaihteessa veisaten, terv. Merja
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti